Harva pitää rikkaruohoista pihallaan tai kasvimaallaan. Jos rikkaruohoista on vaivaa, kemiallisiin torjunta-aineisiin ei kannata turvautua ensimmäisenä. Rikkaruohoja voi poistaa myös lempeämmin keinoin. Jos pyrit puutarhassasi luonnonmukaisuuteen, synteettisiä kemikaaleja kannattaa välttää. Niitä ei saa käyttää myöskään katetuilla alueilla, kuten ajoteillä, koska haitalliset aineet voivat valua pohjavesiin.
Esimerkiksi voikukat ja nokkoset ovat yleensä ei-toivottuja vieraita, koska ne kilpailevat koristekasvien kanssa ravinteista, valosta ja vedestä. Ne ovat sitkeitä selviytyjiä ja mukautuvat kaikenlaisiin kasvuolosuhteisiin. Rikkaruohoillakin on kuitenkin suosikkipaikkansa, mikä saattaa auttaa niistä eroon pääsemisessä. Esimerkiksi nokkonen viihtyy typpipitoisessa ja ravinteikkaassa maassa, voikukka kosteassa ja juolavehnä tiiviissä maassa.
Rikkaruohot luokitellaan yleensä juuresta ja siemenestä leviäviin. Rikkaruohojen tyypin selvittäminen auttaa niiden vastaisessa taistelussa pitkällä aikavälillä.
Siemenestä lisääntyvät rikkaruohot:
Siemenestä lisääntyvät rikkaruohot kukkivat kesällä. Siemenet voivat selviytyä maassa vuosikausia. Ne pääsevät pintaan, kun maata muokataan, ja alkavat itää. Kukkien leikkaaminen vain rohkaisee kasveja kasvamaan, joten sillä ei ole toivottu vaikutus. Kannattaa odottaa pari viikkoa, ennen kuin muokattuun maahan kylvää tai istuttaa mitään. Ennen kylvämistä voi kitkeä siihen mennessä itäneet rikkaruohot. Se onnistuu haraamalla kiusankappaleet pois. Ennen kukkimista kitketyt rikkaruohot voi kompostoida hyötykäyttöön. Tyypillisiä siemenestä leviäviä rikkaruohoja ovat esimerkiksi lutukka, vesiheinä, jauhosavikka ja ratamo.
Juuresta leviävät rikkakasvit:
Nämä rikkakasvit leviävät pääasiassa juurtensa avulla, jossain määrin myös siemenistä. Jos maahan jää kitkiessä juurenpätkä, rikkaruoho ilmestyy pian uudelleen. Siemenestä lisääntyvistä rikkakasveista poiketen juuresta lisääntyviä ei kannata laittaa kompostiin, koska juurakko ei välttämättä tuhoudu kompostoitaessa. Tyypillisiä juuresta leviäviä rikkaruohoja ovat esimerkiksi lyhytikäiset nurmikasvit, voikukka ja hankalasti hävitettävä juolavehnä.
Jos haluaa välttää kemiallisia torjunta-aineita, kannattaa suosia vanhoja ja hyväksi havaittuja keinoja, kuten kitkemistä, kattamista tai liekittämistä. Jos rikkaruohoja on paljon, käsin kitkeminen ei välttämättä ole käytännöllisin vaihtoehto, mutta pintajuuriset rikkaruohot kyllä irtoavat helposti. Koska rikkaruohotkaan eivät idä pimeässä, kattaminen on hyvä keino niiden torjuntaan. Kun maa on peitossa, rikkakasvit eivät menesty. Rikkakasveja voi tuhota tehokkaasti myös liekittämällä erityisesti paikoissa, joissa haraaminen ei onnistu. Liekittäminen vaatii kuitenkin kokemusta, koska se voi tuhota kasvualustan hyödyllisiä organismeja. Tarkka muutaman sekunnin kestävä liekitys tappaa rikkaruohon muutamassa päivässä.
On hyvä muistaa, että kaikki rikkaruohot eivät ole pelkästään riesa. Rikkakasvien joukossa on monia niin sanottuja pioneerilajeja, kuten voikukka ja pelto-ohdake. Niiden vahvat juuret ilmastavat maaperää ja nostavat ravinteita syvemmistä maakerroksista, jolloin muiden kasvien on myöhemmin helpompi menestyä. Monet rikkakasvit ovat hyödyllisten hyönteisten ja lintujen tärkeä ravinnonlähde. Siksi kannattaa miettiä, onko rikkakasvit pakko hävittää kaikkialta vai voisiko niitä jättää suunnitellusti kasvamaankin.