Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Tietoa marjoista

Marjoja leivän päällä tai palasina salaatissa? Kyllä vain, ja aivan oikeutetusti. Kasvitieteilijät nimittäin määrittävät marjan hieman eri tavalla kuin mihin me tavalliset puutarhurit olemme tottuneet. Lue lisää GARDENA-tietoiskusta.

Vadelmat, karhunvatukat tai mansikat ovat itse asiassa hedelmiä kasvitieteellisessä mielessä. Kasvitieteellisen määritelmän mukaan esimerkiksi tomaatit, kurkut, melonit ja banaanit ovat marjoja. Ja suurin marja onkin aika mahtava, nimittäin kurpitsa!

Marja ei siis olekaan ihan mikä tahansa kasvinosa. Tässä GARDENA-tietoiskussa marjoista puhutaan kuitenkin marjoina meidän puutarhanystävien ymmärtämällä tavalla.

Uutisia marjapuskasta

Miten marjapensaat selvisivät kesästä? Mustikat, mansikat, mustaherukat ja karviaiset on poimittu, karhunvatukka saattaa odottaa vielä vuoroaan. Kesän marjasato on ollut melko runsas. Mustaherukkasato on kärsinyt paikoitellen liian aikaisen kukkimisen takia. Vaihteleva sää on kuitenkin ollut suotuisa erityisesti punaherukan kannalta. Riittävän lämmin sää on taannut kasvun ja säännölliset sateet ovat kasvattaneet marjat suuriksi. Suuret kosteusvaihtelut kuivien kausien ja runsaiden sateiden välillä saattavat aiheuttaa esimerkiksi karviaisten halkeilua. Marjapensaiden välissä kävellessä kannattaakin tarkkailla pensaiden ja marjojen kuntoa.

Karviaiset:

Karviaispensaita valitessa lajike on erityisen tärkeä, koska karviaishärmä jyllää hyvissä ja lämpimissä kasvuolosuhteissa. Esimerkiksi vihreä 'Invicta' on osoittautunut hyvin härmänkestäväksi. 'Hinnonmäen keltainen' on sekin suositeltava, ja punaisista kestäviä lajikkeita ovat 'Rokula' ja 'Red Eva'. 'Rokula' on hyvä lajike, jos marjoja ei ehdi poimia heti. Lajike kestää hyvänä pensaassa todella pitkään eikä siis vaadi poimimista tiettynä ajankohtana. 'Pax'-lajike on sekin vaivaton, koska siinä on hyvin vähän piikkejä ja on näin ollen helppo poimittava.

Pihasuunnittelijat ovat löytämässä karviaisen kauneusarvon. Puumaiseksi kasvatettuna karviaisella voi rajata pihan eri osia tai rytmittää kulkuväylien reunustoja. Kun sato kypsyy, karviaispuut ovat erityisen kauniita. Puumaiseksi kasvatetun karviaisen hoidossa on tärkeää pitää latvus harvahkona ja pienenä, jotta oksat eivät katkea marjakuorman alla. Tuet eivät välttämättä näytä kovin hyvältä puumaisen kasvin ympärillä. Sama pätee ruukkuun istutettuun karviaiseen. Kauneudella on monesti myös hintansa: pensasmainen karviainen tuottaa yleensä enemmän satoa.

Ajankohtaista: kannattaa viimeistään tehdä sadonkorjuun jälkeinen karviaispensaiden hoitoleikkaus. Riittävän harvaoksaisesta karviaispensaasta on helpompi poimia marjoja raapimatta käsiään piikkeihin. Marjat myös kypsyvät paremmin, koska ne saavat hyvin valoa.

Herukat:

Sama pätee herukoihin. Vaikka herukkapensaat eivät ole kovin alttiita härmälle, niiden ongelmana on herukan ruoste tai lajikkeesta riippuen marjojen tippuminen. Tarkista taimen kunto marjapensaita ostaessasi. Herukoiden satoaika on pitkä, ja valitsemalla lajikkeet oikein satoa voi saada heinäkuusta elokuun loppuun saakka. Marjoilla herkutteluun jää monta viikkoa, ja loput voi pakastaa tai vaikkapa mehustaa.

Punaherukkalajike 'Red Lake' kypsyy aikaisin eikä ole kasvupaikan suhteen vaatelias. 'Rovada' puolestaan kypsyy hyvin myöhään ja tuottaa laadukkaita, suuria marjoja pitkiin terttuihin. 'Primus' on tällä hetkellä tärkeimpiä valkoherukkalajikkeita. Jos haluat kokeilla vaaleanpunaista herukkaa, kokeile 'Rosalinn'-lajiketta. Lapset pitävät yleensä varsinkin mustaherukoista, jotka ovat kypsinä makeita. Mietoja mustaherukkalajikkeita ovat ainakin 'Ometa' ja 'Bona'. Viimeksi mainittu sopii hyvin ruuanlaittoon.

Ajankohtaista: Mustaherukkapensaat kannattaa leikata, jos et ole jo tehnyt niin. Mustaherukasta leikataan vanhat, paksut oksat ja liian tiheässä kasvavat oksat. Sama pätee karviaiseen sekä karviaisen ja herukan risteytykseen, herukkakarviaiseen eli karukkaan. Vanhat oksat ovat yleensä tummanruskeita tai melkein mustia, joten ne tunnistaa helposti. Vaaleammat, nuoremmat oksat jätetään kasvamaan, koska ne kestävät parhaiten marjojen painon. Heikot ja lyijykynää ohuemmat versot kannattaa kuitenkin leikata.

Vadelmat:

Tiesitkö, että on olemassa myös keltaisia ja jopa mustia vadelmalajikkeita? Keltainen lajike on 'Golden Bliss' ja amerikkalainen villilajike 'Black Prince' tuottaa mustia marjoja. Jos kasvatat niitä kaikkia, saat hauskoja väriyhdistelmiä vadelmapiirakkaan!

Kaikkia vadelmalajikkeita ei tarvitse välttämättä tukea, joten kärsimättömillekin löytyy omansa. Esimerkiksi 'Autumn Bliss' -syysvadelmalajike kasvaa matalaksi pensaaksi, jonka voi leikata kokonaan alas sadonkorjuun jälkeen. Syysvadelma tuottaa marjoja vasta syksyllä, mutta sen etuna on, että vattukuoriainen pesiytyy siihen harvoin eli marjat ovat madottomia. Vadelmalajikkeitakin tulee jatkuvasti uusia. Yksi uusista syysvadelmalajikkeista on 'Polka', jossa on aromikkaat ja kiinteät marjat.

Ajankohtaista: Koko syysvadelmaversosto leikataan läheltä maata. Koska koko versosto poistetaan, syysvadelma ei yleensä kärsi vadelmanversotaudista, jonka koteloitiöt talvehtivat vanhoissa versoissa.

Mansikat:

Mansikat ovat aivan oma lukunsa. Mielenkiintoisimpiin kuuluvat metsämansikalta tuoksuvat lajikkeet. Vanhatkin lajikkeet, kuten 'Senga Sengana', ovat maininnan arvoisia, mutta uudempiakin löytyy, esimerkiksi 'Honeyone'. Mansikka on myös hyvä maanpeittokasvi puolivarjoon. Maanpeittomansikan taimia ei tarvitse uusia parin vuoden välein kuten puutarhamansikan, vaan ne voi jättää paikalleen kuudesta kahdeksaan vuoteen. Tiheään istutetussa mansikkakasvustossa marjat jäävät yleensä lehtien päälle, joten ne eivät pilaannu niin helposti.

Mansikantaimia voi nykyisin ostaa myös ruukuissa tai laatikoissa kasvatettaviksi. Rönsyjä kasvattava mansikka sopii hyvin myös amppeliin. Yhteen amppeliin voi laittaa kolme taimea. Laatikkoon on hyvä jättää 20–25 sentin välit. Altakasteluruukut ja -laatikot sopivat hyvin jatkuvaa kosteutta kaipaaville kasveille. Lannoitukseen käytetään marjalannoitetta, jossa on enemmän kaliumia kuin viherkasvilannoitteessa. Lannoittaminen edistää marjojen kypsymistä ja aromikkuutta.

Mansikkaa voi kasvattaa toiseenkin suuntaan. Nosta mansikan rönsyt kiipeilemään matalaan säleikköön tai keppeihin. Rönsyt on kuitenkin sidottava, koska mansikka ei kiipeä itsestään. Kasvoipa mansikka mihin suuntaan tahansa, marjoja voi poimia pitkin kesää aina niiden kypsyttyä.

Ajankohtaista: Jos mansikat olleet paikoillaan jo pari vuotta ja alkavat näyttää huonolta, istuta uudet taimet. Tämä kannattaa tehdä syksyllä. Jos istutat taimet vasta keväällä, ensimmäisen vuoden sato jää pieneksi. Jatkuvasatoiset mansikkalajikkeet voi istuttaa aivan hyvin myös keväällä, koska niiden satoon istutusajankohta ei juurikaan vaikuta.

Marjasinikuusama:

Uutta ovat sinikuusaman syötävämarjaiset lajikkeet, jotka tuottavat satoa hieman muita marjapensaita aikaisemmin. Pitkulaiset marjat muistuttavat väriltään ja rakenteeltaan mustikkaa. Myös maku on mustikkamainen. Marjasinikuusaman marjassa on runsaasti C-vitamiinia. Täysikasvuinen pensas on 1–1,5 m korkea ja noin metrin levyinen. Pensas on melko vaatimaton kasvupaikan suhteen. Marjasinikuusamaa ei tarvitse juurikaan leikata, ja se on nopeakasvuinen ja helppo kasvi. Satoa voi kasvattaa istuttamalla useampaa syötävää lajiketta lähekkäin.

Marjasinikuusama kuuluu kasveihin, joita on alettu ottaa hyötykäyttöön syötävien marjojensa vuoksi. Näitä ovat myös tuomipihlaja, selja, puolukka, tyrni, ruusu (kiulukat) ja pihlaja.