Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Syksy on sienten aikaa

Sieniä ei yleensä arvosteta pihoilla, koska niistä on hankala päästä eroon. Sienten ystävät saattavat kuitenkin olla innoissaan syötävistä sienistä. Syys- ja lokakuussa sieniä suorastaan puskee maasta. Jos hyviä sienestyspaikkoja ei tiedä ennalta, sienten etsiminen saattaa olla hidasta eikä saaliskaan ole kummoinen. Haluamme esitellä muutaman suosituimman syötävän sienen, kuten herkkutatin (Boletus edulis), ruskotatin (Xerocomus badius) ja kanttarellin (Cantharelus cibarius), ja annamme muutamia sienestysvinkkejä.

Sienestykseen tarvitaan kori sieniä varten ja veitsi sienten leikkaamiseen. Sienikirja on tietenkin välttämätön. Sienikirja kannattaa pitää aina sienestäessä mukana. Suurennuslasikin voi olla tarpeen sienten tunnistamisessa.

Jos sienestys on sinulle uutta, kannattaa lyöttäytyä vanhan konkarin mukaan, joka tunnistaa syötävät sienet. Opistot ja koulutuskeskukset järjestävät sieniretkiä, joilla oppii perusasiat sienestyksestä ja hyvistä sieniapajista kotikulmilla.

Tärkeitä sienestyssääntöjä:

  • Älä syö sieniä, joita et tunnista, vaikka ne tuoksuisivat ja näyttäisivät hyviltä. Ulkonäkö saattaa hämätä ja sieniseikkailu saa ikävän päätöksen.
  • Jos haluat poimia sieniä, joita et tunnista, ja varmistaa niiden syötävyyden kotona, poimi ne juurineen. Tuttujen sienten jalan voi katkaista.
  • Älä kerää vanhoja tai todella pieniä sieniä, eläinten nakertelemia tai maasta irronneita sieniä.
  • Sienet on parasta syödä samana päivänä, koska ne pilaantuvat herkästi.
  • Älä syö raakoja sieniä.
  • Jos sienestys on sinulle uutta, metsään ei kannata lähteä yksin.

    Suosituimpiin metsäsieniin kuuluvat herkkutatit, ruskotatit ja kanttarellit, joita kuvaillaan seuraavaksi lyhyesti.

Herkkutatti

Suosituimpiin sieniin kuuluu herkkutatti, italiaksi 'porcino' eli pikku porsas. Saksassa sientä kutsutaan nimellä 'Herrenpilz'. Nimitys johtuu perinteestä, jonka mukaan sieni tuli löydettäessä antaa maanomistajalle.

Herkkutatti kuuluu tatteihin, joilla on kiinteä malto. Sileä lakki kasvaa halkaisijaltaan 5–25-senttiseksi. Lakin pinnan väri vaihtelee vaaleanruskeasta punertavan kautta tummanruskeaan. Lakin alapinnan pillit ovat nuorena valkeahkot, mutta vanhetessa vihertävänkeltaiset. Pullean jalan pinnalla on valkoinen verkkokuvio. Herkkutattia tavataan syys-marraskuussa havumetsistä, kuusten alta ennen ensipakkasia ja routaa.

Herkkutatteja ei pestä ennen valmistamista, koska ne imevät vettä. Ne kannattaa puhdistaa pienellä harjalla tai talouspaperilla.

Ruskotatti

Ruskotattikin kuuluu nimensä mukaisesti tatteihin. Lakin pinta on kastanjanruskea ja läpimitaltaan 5–10 cm. Pillit ovat aluksi kalpean valkoiset, mutta muuttuvat vanhemmiten kellertäviksi tai vihertäviksi. Malto muuttuu vahingoittuneista kohdista sinertäväksi. Ruskotatin maku on mieto ja hapahko. Aloittelijoilta ruskotatti sekoittuu helposti herkkutattiin.

Ruskotatti kasvaa pääasiassa havumetsissä kuusten ja lehtikuusten alla. Ruskotattia voi tavata vähäisemmin myös lehtimetsistä syys-marraskuussa.

Huomioitavaa: Ruskotattia ei saa syödä raakana! Sieni on myrkyllinen ja aiheuttaa ripulia, pahoinvointia ja oksentelua.

Kanttarelli

Kanttarelli tunnetaan gourmet-sienenä maukkauden ja arominsa ansiosta. Kanttarellia kutsutaan myös keltavahveroksi. Kanttarelli on munankeltuaisen värinen tai vaaleankeltainen. Lakin läpimitta on 10–15 cm ja pinta on aaltoileva. Vanhemmiten lakki litistyy ja painuu keskeltä. Heltat ovat myös keltaiset ja jatkuvat lähes koko jalan pituudelta.

Kanttarelli tuoksuu miellyttävän hedelmäiseltä, hieman aprikoosimaiselta. Kanttarellia tavataan sekä havu- että lehtimetsissä. Hakkuaukeilla keltainen kanttarelli on yleinen näky.

Huomioitavaa: Keltavahveroa muistuttava valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca) on pahanmakuinen mutta ei myrkyllinen. Lakki muistuttaa kanttarellia, mutta lähemmin tarkasteltuna erot huomaa. Heltat päättyvät jalkaan ja ovat yleensä lakkia tummempia. Lakki on huomattavasti ohuempi, ja jalka on ohut ja ontto.