Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Ruukkukasvien hoitaminen talvella

Ole helmikuun alkupäivistä alkaen erikoisen tarkkaavainen ruukkukasvien talvisäilytyspaikan tuholaistartuntojen suhteen, Auringon säteiden selvästi lisääntyessä tammikuun lopusta eteenpäin lehtikirvojen ja myöhemmin myös kilpikirvojen, villakilpikirvojen ja vihannespunkkien määrä alkaa lisääntyä.

Ensimmäinen oire - lehtikirvojen ja kilpikirvojen mukana - on ns. mesikaste, eläinten jättämä tahmea erite. Jos joukossa on vihannespunkkeja, havaitset pitkälle edenneessä vaiheessa, hienoa verkkoa ruukkukasvien lehtien tyvissä. Villakilpikirvat ovat tunnistettavissa kasvien valkoisista pilkuista. Samoin kuin villakilpikirvat, ripsiäiset oleskelevat raidallisina minihyönteisinä lehden alapuolella. Lisäksi jauhiaiset lentävät ilmaan heti kun kasvi tärähtää sitä kosketettaessa tai siirrettäessä.

Taistele kaikkia näitä tuholaisia vastaan erikoisliikkeistä saatavalla ympäristöystävällisellä torjunta-aineella.
Estä lisäksi ruukkukasvien kuivuminen. Niitä tulee kastella vain hyvin vähän talvehtimispaikassa, vain sen verran etteivät ne kuole, mutta aina vihreiden kasvien osalta veden tarve voi kasvaa merkittävästi helmikuusta eteenpäin.

Varmista myös etteivät kasvin talvehtimistilat lämpene liikaa auringonsäteilyn voimistuessa, sillä se voi aiheuttaa talvilevossa olevien kasvien ennen aikaisen versomisen. Pimennä ikkunat tarvittaessa ajoittain tai tuuleta talvehtimishuone, pidä se kuitenkin plus-asteiden puolella.
Kuukauden lopussa voit jos aloittaa ruukkukasvien uudelleen ruukuttamisen silloin kun sitä tarvitaan.

Vinkki: Sellaisten ruukkukasvien kohdalla, joiden osia haluat syödä myöhemmin, esimerkiksi yrttien lehtiä tai sitruspuiden, viikunoiden jne. hedelmiä, älä käytä niin sanottuja systeemisesti vaikuttavia torjunta-aineita. Nämä annostellaan juurien kautta (esimerkiksi torjunta-ainetikuilla) ja leviävät koko kasviin hyönteismyrkkynä.