Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Nurmikkotietoisku, osa 2

Tässä tietoiskussa jatketaan nurmikkoaiheisilla kysymyksillä. Aiheina ovat eri nurmikkotyypit, rikkaruohojen kitkeminen ja haravoiminen.

Nurmikkotyypit
Nurmikoita on erityyppisiä. Asiantuntijat puhuvat yleensä eri nurmikkoheinälajeista, joita nurmikkoheinäseokset sisältävät (esim. festuca- ja lolium-lajikkeet). Nurmikkotyypeillä tarkoitetaan nurmikon käyttötarkoituksia: koristenurmikko, käyttönurmikko, pelinurmikko, puistonurmikko jne. Koristenurmikolle sopivat lajikkeet eivät kestä yhtä hyvin kulutusta kuin käyttönurmikkolajikkeet, jotka sopivat hyvin esimerkiksi lasten leikkeihin ja pelaamiseen. Käyttönurmikkokaan ei kuitenkaan sovi esimerkiksi jalkapallokentälle, koska siellä kulutus on vielä suurempi. Jalkapallokentillä käytetäänkin eri lajikkeita. Siemenseos määrittää nurmikkotyypin, ja joka käyttötarkoitukselle on omansa.

Nurmikon kasteleminen
Perinteisesti nurmikkoa kastellaan sadettimella. Jos sadetinta käytetään päivällä, osa vedestä haihtuu ilmaan. Siksi sadetinjärjestelmiä kehitetäänkin yhä älykkäämmiksi, tehokkaammiksi ja vettä säästävämmiksi. Ammattilaistenkin käytössä olevissa huippujärjestelmissä käytetään yleensä maan alle asennettavia upposadettimia. Osa piharakennusyrityksistä on erikoistunut upposadettimien asentamiseen. Upposadetinjärjestelmä antaa mielenrauhan vuosiksi, ja nurmikon kastelu hoituu helposti nappia painamalla tai ohjelmoidusti. Perinteisten sadettimien ystävillekin löytyy edelleen juuri oman nurmikon muotojen ja koon mukaan muokattavia sadettimia. Niillä nurmikon kasteleminen onnistuu kastelematta koko puutarhaa. Asiantuntijoiden mukaan paras kasteluaika on aikaisin aamulla kolmen ja kuuden välillä. Kukonlaulun aikaan ei ole tarpeen herätä, jos käyttää ajastinta tai kastelunohjainta.

Nurmikon lannoittaminen
Kun nurmikkoa leikataan, nurmikosta poistuu samalla ravinteita. Kilossa leikkuujätettä on noin 30 g typpeä, 20 g kaliumia ja 10 g fosforia. Ravinteet on korvattava. Koristenurmikko kaipaa vähemmän lannoitetta kuin nurmikot, joilla kuljetaan ja jotka joutuvat kulutukselle alttiiksi. Normaalisti nurmikkoa lannoitetaan 4–5 viikon välein pihan kuivuttua syyslannoitukseen saakka, jolla nurmikko valmistellaan talven varalle. Markkinoille on tullut myös pitkäkestoisia nurmikkolannoitteita ja erikoissyyslannoitteita. Jälleen kannattaa muistaa, että valmistajan antamat tiedot on hyvä lukaista lannoitepaketista. Pakkauksesta saattaa löytyä vastaus myös siihen, kannattaako käyttää yhdistelmälannoitetta vai nurmikkolannoitetta. Tarkista yhdistelmälannoitteen typen, fosforin ja kaliumin suhde. Nurmikolle ihanteellinen suhde on 10:3:3–5.

Nurmikon korvaajat
Nurmikon voi paikoin korvata muilla matalilla kasveilla, jolloin kokonaisuus näyttää edelleen vihreältä. Paikoissa, joissa nurmikko ei viihdy tai joita käytetään harvoin, voidaan käyttää maanpeittokasveja. Jotkin maanpeittokasvit kestävät jonkin verran tallaamistakin, näitä ovat esimerkiksi alppikilpiruoho, ristikit ja saumayrtit, rikot, kamomillasaunio, polkuhaarikko ja tyräkit. Tyräkit voivat olla piikikkäitä, joten ne eivät sovi paljaiden jalkojen alle. Edellä mainitut kasvit sopivat aurinkoisille paikoille. Varjoon sopivat esimerkiksi metsämansikka ja rönsyansikka. Jos kasvuston ei tarvitse olla aivan litteää, varjoon sopivat myös tiarella ja verikurjenpolvi, jotka myös kukkivat kauniisti.

Reikälaatoitus
Reikälaatoitusta, jonka rei'issä kasvaa nurmikko, voidaan käyttää esimerkiksi pihan parkkialueella tai pihaliittymässä. Reikälaatoitus ei ole helpoin pinta kävellä korkokengillä. Kannattaa myös muistaa, että laatoituksen reikiin laitetaan sopivasti multaa. Tiivistyksen jälkeen mullan pinnan on oltava noin kaksi senttiä laatan pinnan alapuolella, jotta ruoholle jää tilaa kasvaa. Jos multaa laitetaan laatan pintaan saakka, laatoituksella on helpompi kävellä, mutta kengät, autonrenkaat ja ruohonleikkuri kuluttavat nurmea, ja viheralue muuttuu ajan myötä mullanruskeaksi.

Nurmikon reunustaminen
Nurmikon reunojen pitäminen siistinä voi olla työlästä. Jos nurmikko kasvaa kukkapenkin reunaan saakka, nurmiheinä leviää penkkeihin ja hoitaminen on vielä työläämpää. Jos käytät nurmikon reunustamiseen kiveystä, se kannattaa sitoa laastilla. Silloin kivet eivät siirry ruohonleikkurin osuessa niihin, ja ruoho ei kasva kivien väliin. Jos nurmikkoa ei halua erikseen reunustaa, siistiminen käy kätevästi akkukäyttöisillä ja pitkäkahvaisilla ruohosaksilla. Silloin reunuksia ei tarvitse leikata hankalasti kontaten.

Nurmikon uudistaminen
Nurmikossa saattaa olla talven jälkeen aukkokohtia varsinkin, jos pihalla on kuljettu lumipeitteen päällä. Polut ja askeleet näkyvät ruskeina laikkuina nurmikossa. Pienet alueet virkistyvät yleensä haravoimalla. Ruskeisiin laikkuihin kasvaa nopeasti uutta ruohoa, ja tarvittaessa voi kylvää hieman lisää siemeniä. Laajemmat laikut voi uudistaa kuorimalla kuolleen ruohoturpeen lapiolla. Paljastunut maa muokataan ja siihen kylvetään uudet siemenet. Paikkaamiseen on yleensä turha ostaa siirtonurmea. Nurmikkoa voi paikata esimerkiksi siirtämällä pieniä tuppaita syrjemmältä. Jos kyseessä on rikkoruohoja vastaan taisteleminen, saattaa olla tarpeen kylvää koko nurmikko uudelleen (katso rikkaruohoja käsittelevä kohta).

Nurmikko ja kastemadot
Hyvät GARDENA-uutiskirjeen lukijat! Olette tietenkin oikeassa sanoessanne, että kastematojen jättämät multakikkareet näyttävät nurmikolla ikävältä. Ne ovat kuitenkin pieni hinta siitä maanmuokkaustyöstä, jota lierot uupumatta tekevät. Kastematojen karkottamiseen ei oikeastaan ole varsinaisia keinoja. Nurmikon kastelun jälkeen pintaan tulleita matoja voi tietenkin keräillä, ja viedä ne kasvimaalle. Kuulostaa aika vaivalloiselta, eikö? Keino ei myöskään ole kovin pitkäikäinen. Lierot on kerättävä oikeaan aikaan, koska ne lisääntyvät kesäkuussa.

Siirtonurmi
Siirtonurmi on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Vaikka se onkin kallista, sen edut ovat kiistattomat. Sillä saa nopeasti aikaan pienen pihanurmikon, ja pelikentällä sillä voi korjata vauriot nopeasti. Pinta tasoitetaan ja harataan, ja nurmimatot rullataan vieri viereen. Nurmikolla voi kävellä heti, ja sen päälle voi laittaa painoa parin viikon päästä, kun nurmikko on juurtunut. Siirtonurmi pidentää nurmikon perustamiskautta. Nurmikon voi perustaa aikaisemmin keväällä, koska itämislämpötilaa ei tarvitse odottaa. Sama pätee syksyyn: nurmikon voi perustaa vielä lämpötilan laskettua itämislämmön alapuolelle.

Varjoa sietävä nurmikko
Unohda koko juttu. Mikään nurmikko ei varsinaisesti viihdy varjossa. Nurmikko tarvitsee aurinkoa. Ne nurmilajikkeet, joiden lehti on leveähkö, kestävät hieman paremmin varjoa. Nekään eivät viihdy kovin varjoisissa olosuhteissa. Varjossa sammal saa yliotteen. Kannattaa siis muistaa, että "varjossa viihtyvää" nurmikkoa ei ole, sanottiinpa siemenpakkauksessa mitä tahansa.

Leikkuukorkeus
Uusi nurmikko leikataan, kun korret ovat kasvaneet noin kahdeksansenttisiksi. Ensimmäisellä kerralla ruoho jätetään noin viisisenttiseksi. Kun nurmikko tuuhenee, leikkauspituuden voi vähitellen säätää kolmeen senttiin. Siitä ei ole hyötyä, että antaa nurmikon kasvaa todella pitkäksi ja leikkaa sen vasta sitten. Korren on oltava riittävän pitkä yhteyttämistä varten, mutta usein leikkaaminen on parempi vaihtoehto kuin harvoin leikkaaminen. Nyrkkisääntönä on, että jokaisella leikkauskerralla nurmikkoa lyhennetään noin puolet tai kaksi kolmannesta, 2,5:een tai 3 senttiin. Puolivarjossa ruohon voi jättää hieman pitemmäksi, noin viisisenttiseksi.

Leikkaustekniikka
Leikkaustekniikalla on oikeasti väliä. Siihen kuuluu jo aikaisemmin mainittu leikkaustiheys eli vähän usein on parempi kuin kerralla paljon. Vaihda leikkaussuuntaa jokaisella ajokerralla. Jos leikkaat aina samaan suuntaan, korret painautuvat aina samaan suuntaan ja ruoho tiivistyy helpommin. Leikkaussuuntaa kannattaa siis vaihdella. Voit leikata välillä myös vinottain. Jos haluat pelikentiltä tutun raidoituksen, ruohonleikkurissa on oltava takana rulla, joka painaa ruohon matalaksi. Valo heijastuu eri tavoin eri suuntiin painetusta ruohosta. Tekniikalla voi luoda raitoja, neliöitä tai ympyröitä.

Rikkaruohojen poistaminen
Rikkaruohojen poistamiseen on erilaisia keinoja. Esimerkiksi tädykkeestä ja valkoapilasta pääsee eroon haravoimalla. Moneen kertaan haravointi häiritsee kasvien kasvua, ja lopulta ne kuihtuvat. Suurille alueille voi käyttää isompaa haravaa. Voikukat ja kaunokaiset voi poistaa rikkaruohoraudalla tai vanhalla keittiöveitsellä. Mekaanisilla keinoilla rikkaruohot saa hyvin pois, kunhan vain jaksaa olla sitkeä. Hankalimmat rikkaruohot voi poistaa myös torjunta-aineella. Jos pihalla on enemmän rikkaruohoja kuin nurmikkoa, olosuhteet ovat suotuisammat rikkaruohoille kuin nurmikolle. Silloin ongelma on hankalampi. Maa voi olla tiivistynyt (tähän viittaa esimerkiksi piharatamo), liian kostea (voikukka), ravinneköyhä (valkoapila) tai liian hapan (sammal). Tässä tapauksessa saattaa olla viisainta perustaa koko nurmikko uudestaan ja tuoda pihalle multaa, jossa nurmikko viihtyy. Uuden nurmikon voi joko kylvää tai perustaa siirtonurmikolla. Neuvoa voi kysyä ammattilaiselta, koska kasvualustan laatua saattaa olla vaikea päätellä itse. Vihje: Hankalissa tapauksissa ja isoilla pihoilla kannattaa valita ammattilainen tarkkaan. Valitse pihasuunnittelija, jolla on kokemusta nurmikoista (esim. golfkentistä). Kiveysten ja vesiaiheiden suunnittelijalla tätä tietotaitoa ei välttämättä ole.

Myyrät
Myyrät ovat puutarhojen yleisiä tuholaisia. Myyrät järsivät yhtä lailla vihanneksia, kukkasipuleita kuin juuriakin. Myyränloukut ovat tehokkain tapa päästä myyristä eroon. Loukkuja on myös sellaisia, jotka säästävät eläimen hengen. Käytävän muoto paljastaa, kaiveleeko puutarhassa harmiton kontiainen vai joku haitallisista myyristä. Kontiainen (ent. maamyyrä) siirtää maata vartalon sivulle, joten käytävä on leveämpi kuin myyrillä, jotka kaivavat maata vartalonsa alapuolelle.

Haravoiminen
Nurmikkoa kannattaa haravoida ainakin muutaman kerran kesässä. Tiivistyneen ruohon poistaminen päästää valoa nurmikon tyveen ja vahvistaa korsia. Lannoitteet kulkeutuvat paremmin juurten ulottuville eivätkä jää ruokkimaan tiivistyneen leikkuujätekerroksen bakteereita. Haravoiminen auttaa myös torjumaan rikkaruohoja. Nurmikko kannattaa haravoida keväällä maan kuivuttua, uudelleen alkukesästä ja kolmannen kerran syksyllä. Haravoidessakin kannattaa välillä vaihtaa suuntaa, kuten edellä neuvottiin vaihtelemaan leikkaussuuntaa. Haravoimisen jälkeen nurmikko kalkitaan ja lannoitetaan, ja aukkokohdat paikataan tarpeen mukaan. Haravoimisen jälkeen on hyvä aika ilmastaa nurmikko.