Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Lannoitusekstra

Uskomatonta, mutta totta: kukaan ei ihmettelisi yhtään, jos undulaatti putoaisi orreltaan, koska se on jäänyt kokonaan ruokkimatta. Lemmikkejähän ruokitaan mukisematta, mutta kun kyse on kasveista, puutarhaharrastajatkin saattavat yllättyä, jos heiltä kysytään: "Oletko muistanut lannoittaa, ja jos olet, mitä käytit ja miten paljon?"

Miten lannoittaminen onnistuu?

Koska kesällä kaikki kasvaa, haluamme omistaa tämän GARDENA-tietoiskun lannoittamiselle. Tämän lauseen kuulee aika usein: "Nämä ovat ihan itse kasvatettuja, mitään lannoitteita ei ole käytetty!" Ylpeästi esitetyssä lauseessa ei ole oikeastaan mitään logiikkaa, jos esitellyt tuotokset ovat onnistuneesti kasvatettuja hedelmiä ja kasviksia. Kaikki mikä kasvaa hyvin, tarvitsee paljon ravinteita. Halutunlaisiksi kehittyäkseen kasvit tarvitsevat vieläpä juuri oikeita ravinteita. Siksi on tärkeää, että pihan ja kasvimaan eri osat lannoitetaan käyttötarkoituksen mukaan.

Voiko lannoite mennä hukkaan?

Ei voi. Kaikilla lannoitteilla – kompostilla, lannalla tai lannoiterakeilla – on oma vaikutuksensa mullan koostumukseen. Jokainen lannoite toimii ominaisella tavallaan. Eri kasvien ravinnetarpeetkin ovat erilaiset. Kivikkopuutarhan maksaruohoilla on erilaiset tarpeet kuin perennapenkin ritarinkannuksilla tai kasvihuoneen tomaateilla.

Kaikille kasveille on yhteistä se, että ne tarvitsevat hivenaineiden, kuten kuparin ja rikin lisäksi neljää pääravinnetta. Typpi saa kasvit kasvamaan, toimii proteiinien pääainesosana ja on tärkeä lehtivihreän osa. Magnesium on sekin tärkeä lehtivihreän ainesosa. Fosfori edistää pääasiassa kukkimista, ja kalium kiinteyttää solukkoa ja kypsyttää hedelmän.

Eri kasvit tarvitsevat eri määrän ravinteita. Seuraavassa on tietoja ahmateista ja niukemmalla ravinnolla selviävistä kasveista.

Entä luomulannoitteet?

Vastaus kysymykseen, onko luomulannoite parempi kuin keinolannoite, riippuu jälleen tilanteesta. Nykyisen kasvitietämyksen mukaan kasvit eivät piittaa siitä, tuleeko typpi, fosfori, kalium jne. luomulannoitteesta vai keinolannoitteesta. Kasvit pystyvät hyödyntämään lannoitteita vain tietyssä kemiallisessa koostumuksessa juurillaan, muuten niistä ei ole hyötyä. Olipa lannoite luomua tai ei, kasvi ei käytä lannoitteita alkuperän vaan oman tarpeensa mukaan.

Luomulannoitteen etuna on, että se on yleensä lempeämpää maaperälle ja siinä eläville ötököille. Ääritilanteessa pelkkiä keinolannoitteita käyttävät voivat vähitellen pilata maan, koska keinolannoitteet eivät tuo maahan humus- ja maatumiskerrosta ötököiden iloksi.

Luomulannoitteita käytettäessä on hyvä muistaa, että säästä riippuen kestää kolmesta neljään viikkoon ennenkuin lannoite imeytyy maahan kasvien hyödynnettäväksi. Jos haluat ruokkia kasveja kesäkuussa, luomulannoitetta (esim. sarvijauhoa tai kompostia) on annettava jo toukokuussa! Mineraalilannoitteet puolustavat paikkaansa, jos haluat antaa kasveille paljon ravinteita suhteellisen nopeasti. Sekoituksiakin löytyy, nimittäin luomu- ja mineraalilannoitteiden sekoituksia, joissa luomupohjaan on lisätty mineraaleja.

Aineiden lisäämisestä puheen ollen puutarhamullassa on yleensä liikaa fosfaattia, kun taas typpi on yleensä vähissä. Siksi yhdistelmälannoitteiden käyttäminen ei aina ole järkevää. Lannoittamalla ravinnemäärä saattaa kasvaa liikaa – ja liika on aina liikaa. On parempi lannoittaa tarpeen mukaan kuin käyttää aina samaa yhdistelmää. Voit käyttää esimerkiksi typpi-kaliumkarbonaattilannoitetta typpi-fosfori-kaliumkarbonaattilannoitteen sijasta, jos maaperässä on jo tarpeeksi fosfaattia. Mistä sen sitten tietää? Muutaman vuoden välein kannattaa teettää maaperätutkimus, josta ravinnetaso selviää. Näin pysyt aina tilanteen tasalla, ja maaperätutkimuksen kustannukset säästyvät oikeanlaisella lannoituksella. Vääränlainen lannoittaminenkin maksaa, joten käytä rahat mieluummin maaperätutkimukseen. Tutkimus auttaa pitämään kasvuolosuhteet kunnossa. Liikalannoituksen välttäminen suojelee lisäksi pohjavesiä.

Nyt on selvitetty tarpeeksi taustaa, on aika soveltaa tietoja käytäntöön! Mennään pienelle kävelylle omalle pihallesi.

Mihin lannoitetta kannattaisi lisätä nyt? Ja ennen kaikkea, kuinka paljon lannoitetta tarvitaan?

Parveke- ja ruukkuistutuksiin voi käyttää valmiiksi ravinnepitoista kukkamultaa. Mineraalirakeet eivät huuhtoudu pois, vaikka kasveja kasteltaisiinkin usein. Laadukkaan kukkamullan ravinteet kestävät yleensä noin kuusi viikkoa, jonka jälkeen ravinteita kannattaa lisätä. Itselläni on tapana lisätä pitkävaikutteista lannoitetta 2–3 grammaa multalitraa kohden istutusvaiheessa. Tämä peruslannoitus riittää elo-syyskuulle saakka. Lisään viikoittain hieman lannoitetta myös kasteluveteen suhteessa 10–20 ml kymmeneen litraan vettä. Muista noudattaa lannoitevalmistajan ohjeita.

Kukkapenkin lannoittaminen suhteutetaan penkin kokoon ja lehti- ja kukkamassaan. Esimerkiksi kivikkopuutarhaan riittää kourallinen sarvijauhoa tai vähän kompostia (noin litra neliölle). Suurille kukkiville kasveille voi antaa 50 grammaa yhdistelmälannoitetta neliötä kohden keväällä (huhti-toukokuussa). Vaihtoehtoisesti voit lisätä kompostia noin kolme litraa neliötä kohden. Vaatimattomammin kasvaville kasveille riittää 30 grammaa lannoitetta tai 1,5 litraa kompostia neliölle. Heinäkuun puolessa välissä voit antaa toisen, hieman laimeamman annoksen.

Kasvimaalla lannoitteen määrä riippuu kasvatettavista kasveista, koska vihannekset voidaan jakaa paljon ravinteita tarvitseviin (esim. kaali), keskikuluttajiin (esim. tomaatti) ja vähällä pärjääviin (esim. salaatti). Tässä muutamia täsmäsuosituksia.

Vähällä pärjäävät: Lisää 1–2 litraa kompostia neliötä kohden ja tarpeen mukaan typpeä (noin 70 grammaa sarvijauhoa neliölle) ja kaliumia (noin 35 grammaa kalium-magnesiumlannoitetta neliötä kohden).

Keskikuluttajat: Lisää 2–4 litraa kompostia neliötä kohden ja tarpeen mukaan typpeä (noin 120 grammaa sarvijauhoa neliölle) ja kaliumia (noin 70 grammaa kalium-magnesiumlannoitetta neliötä kohden).

Paljon ravinteita tarvitsevat: Lisää 4–6 litraa kompostia neliötä kohden ja tarpeen mukaan typpeä (noin 150 grammaa sarvijauhoa neliölle) ja kaliumia (noin 100 grammaa kalium-magnesiumlannoitetta neliötä kohden).

Tärkeää: Kaaleja, sipuleita ja porkkanoita ei kannata viljellä vasta lannalla lannoitettuun penkkiin. Niitä kannattaa kasvattaa vasta seuraavana vuonna, sillä tietynlainen lanta houkuttelee kärpäsiä, joiden toukat voivat pilata kasvit.

Kun lannoitetaan nurmialueita, kannattaa huomioida seuraavat seikat (kerrottu myös nurmikkotietoiskussa). Kun nurmikkoa leikataan, nurmikosta poistuu samalla ravinteita. Kilossa leikkuujätettä on noin 30 g typpeä, 20 g kaliumia ja 10 g fosforia. Ravinteet on korvattava. Koristenurmikko kaipaa vähemmän lannoitetta kuin nurmikot, joilla kuljetaan ja jotka joutuvat kulutukselle alttiiksi. Normaalisti nurmikkoa lannoitetaan 4–5 viikon välein pihan kuivuttua syyslannoitukseen saakka, jolla nurmikko valmistellaan talven varalle. Markkinoille on tullut myös pitkäkestoisia nurmikkolannoitteita ja erikoissyyslannoitteita. Jälleen kannattaa muistaa, että valmistajan antamat tiedot on hyvä lukaista lannoitepaketista. Pakkauksesta saattaa löytyä vastaus myös siihen, kannattaako käyttää yhdistelmälannoitetta vai nurmikkolannoitetta. Tarkista yhdistelmälannoitteen typen, fosforin ja kaliumin suhde. Nurmikolle ihanteellinen suhde on 10:3:3–5.

Puiden lannoittamisessa on ensin tehtävä ero lehti- ja havupuiden välille. Niiden vuotuinen kasvusykli on melko erilainen, joten niiden lannoitusajatkin poikkeavat toisistaan.

Lehtipuut kaipaavat ravinteita pääasiassa kesäkuun alku- ja keskivaiheilla ja uudelleen heinä-elokuussa toisen kasvupyrähdyksen aikana. Sen jälkeen lannoitetta ei kannata lisätä. Lannoite annostellaan lehtipuille maan sulamisen jälkeen (noin 55 % vuositarpeesta) ja keskikesällä (45 %). Hedelmäpuilla ja ruusuilla suhde on 50/50 tai 60/40.

Havukasvit lannoitetaan ensimmäisen kerran toukokuussa ja toisen kerran heinäkuun lopun ja elokuun lopun välillä, kun kävyt muodostuvat. Ravinnejakauma on tällöin 35/65.

Lannoitteen määrä riippuu myös kasvimassasta. Pienille havulle riittää 35 g yhdistelmälannoitetta neliölle vuodessa. Puiden ja pensaiden ylläpitolannoitukseen tarvitaan 50–70 g yhdistelmälannoitetta neliölle vuodessa. Hedelmäpuut, ruusut ja alppiruusut tarvitsevat 100 g kummallakin lannoituskerralla.

Muista, että lannoitteen on oltava juurten saatavilla mainittuihin aikoihin. Jos haluat käyttää luomulannoitteita, muista ottaa niiden imeytymisaika huomioon.

Huomaathan myös,

että viherhuoneissa ja sisällä majailevat kasvit ovat nekin kasvuvaiheessa. Muista lannoittaa niitäkin säännöllisesti lokakuulle saakka. Viherkasvilannoite sopii viherkasveille ja kukkiville kasveille on oma lannoitteensa. Jälkimmäisessä on lisäfosforia kukintaa varten.