Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Istutusten talvisuojaus

Ruusujen ja muiden istutusten on kukkiakseen selvittävä ensin pitkästä talvesta ilman pakkasvaurioita.

Pakkanen, kosteus ja kevätaurinko ovat monelle kasville uhka.

Ensipakkasia ja kuuraista maata voi odottaa nyt minä hetkenä hyvänsä. Pakkanen ilman lumipeitteen suojaa on erityisen stressaavaa kasveille, erityisesti jos siihen yhdistyy vielä auringonpaiste. Ainavihantojen kasvien lehdet ja neulaset kuivuvat, jos niitä ei peitetä väljästi ja varoen. Matalien kasvien peittämiseen voi käyttää vaikkapa havuja. Kuusenoksissa on se hyvä puoli, että neulaset alkavat varista keväällä, joten kasvit altistuvat auringolle vähitellen. Talviauringon lisäksi kosteus ja pakkanen voivat vaivata herkkiä perennoja, kuten pipoja. Herkät kasvit eivät kestä pitkään ilman suojaa, ja ne kuolevatkin monesti ensimmäisenä tai toisena talvena. Ilmava lehtikerros tai kuusenhavut ovat nopea lääke, ja ohut kompostikerroskin voi auttaa selviämään talvipakkasista. Seisovasta talvikosteudesta kärsivät esimerkiksi siankärsämöt, ja savista maata voi parantaa esimerkiksi karkealla hiekalla.

Hyvä ruusujen suojaus

Kun ruusuja suojaa talveksi, erityisen tärkeää on suojata herkkä varttamiskohta. Kasvin tyvelle voi tuoda 15–20 cm kompostimultaa tai turvetta pakkaselta suojaamaan. Tämä pätee niin ryhmäruusuihin kuin ruusupensaisiinkin. Runkoruusun varttamiskohta on yleensä rungon yläpäässä, ja runkoruusu talvetetaankin yleensä sisätiloissa. Suojakankaita ja -mattoja on runsas valikoima. Muovia ei kannata käyttää, koska se ei hengitä ja kosteus voi johtaa sienitauteihin. Ainavihantia kasveja on muistettava kastella pakkasiin saakka, koska kasvit haihduttavat lehtien ja neulasten kautta.