Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Intiaanikesä

Myöhäiskesällä, kun lehdet alkavat muuttaa väriään ja aurinko paistaa matalalta puiden lomasta, metsät ja pellot muodostavat aivan erityisen ilmapiirin. Eräs kesän loppuvaiheen kauneimmista maisemista voidaan nähdä Yhdysvalloissa – ja nimenomaan Uuden-Englannin osavaltioissa. Täällä kuuluisa intiaanikesä alkaa syyskuun lopun vaiheilla, kun vaahtera- ja tammipuiden lehdet alkavat hehkua kaikissa mahdollisissa punaisen ja keltaisen sävyissä. Syksyn lehtien luonnonihme on paljon voimakkaampi täällä kuin missään muualla maailmassa.

Loimuavat metsät

Punainen, keltainen, oranssi ja okra – vaahteran, tammen ja lepän lehvästöt Uuden-Englannin metsissä kirjaimellisesti räjähtävät väreihin intiaanikesän aikana. Mutta miksi syksyn lehtien väritys on niin voimakas tässä osassa koillis-Yhdysvaltoja? Vastaus on yksinkertainen. Länsi-Euroopan metsissä on noin 50 eri puulajia, jotka myös leimuavat syksyllä väreissä. Mutta Uuden-Englannin metsät ovat yli 800 puulajin koti, ja ne kaikki takaavat, että metsät leimuavat kuin liekeissä koko intiaanikesän ajan. Oikean ajankohdan löytäminen puiden ainutlaatuisten värien näytelmän katseluun hiipuvan auringonvalon aikaan ei ole helppoa.

Juuri oikea aika

Lehdet alkavat vaihtaa väriään syyskuun lopulla ja joissain paikoissa loimuavia lehtiä voi nähdä marraskuun puoliväliin saakka. Joka vuosi suuri määrä "lehtibongareita" odottaa täydellisen oikeaa hetkeä ihailla ruskavärien huippuhetkeä. Tarkkaa hetkeä on vaikea ennustaa, koska suuri joukko erilaisia tekijöitä yhdessä määrittää, milloin eri värit ovat kirkkaimmillaan. Syksyn lehtien täysi loisto voi osua aikaisemmin tai myöhemmin päivien pituuden, sademäärän, lehtien korkean tai matalan sokeripitoisuuden sekä lämpötilojen vaihtelun mukaan. Tämä erityinen aika kestää yleensä vain muutamia päiviä. Osavaltion energia- ja ympäristönsuojeluvirasto julkaisee päivityksiä intiaanikesän etenemisestä sivustollaan varmistaakseen, ettei kukaan menetä tilaisuutta. Erityinen "ruskalinja" on myös avoinna 24 tuntia vuorokaudessa, jotta ruskafanit pysyvät ajan tasalla vaihtuvista väreistä. Intiaanikesä on nähtävissä ensimmäiseksi Uuden-Englannin pohjoisosissa ennen kuin se asteittain leviää etelään. Se voi alkaa esimerkiksi Mainen osavaltiossa syyskuun viimeisellä viikolla ennen kuin New Hampshiren ja Vermontin metsät vaihtavat väriä tulevina päivinä ja viikkoina. Lopulta intiaanikesä saavuttaa Connecticutin ja Rhode Islandin etelämpänä.

Miksi sitä kutsutaan intiaanikesäksi?

Alkuperäiselle intiaanikesä-nimitykselle on lukuisia eri selityksiä, joten emme edelleenkään voi sanoa varmasti, mistä nimitys tulee. Yksi selityksistä pohjautuu intiaanien mytologiaan. Intiaanien tai Amerikan luonnonkansojen legendan mukaan surmattujen karhujen veri imeytyy maaperään ja kulkeutuu juurien kautta puiden lehtiin aiheuttaen niiden muuttumisen punaiseksi. Toinen selitys perustuu toiseen intiaaniperinteeseen, jonka mukaan intiaanit pitivät myöhäissyksyä päämetsästyskautenaan, koska kyseisen vuodenajan leudot lämpötilat tuovat villieläimet jälleen ulos piilopaikoistaan. Nimitys saattaa olla peräisin myös merenkulkijoilta, joiden oletetaan saaneen laivojen lastauksen päätökseen syksyllä ja aloittaneen merimatkansa kohti Intian valtamerta.

Entä miksi lehdet muuttavat väriä?

Jokaisen harrastelijapuutarhurin on pitänyt kysyä itseltään tämä kysymys vähintään kerran. Lehtien voimakas vihreä väri kesällä on lehtien pigmentin, lehtivihreän aiheuttama. Kun päivät lyhenevät ja lämpötilat alkavat laskea, puut aistivat, että on aika valmistautua talveen. Miksi niin tapahtuu? Talvella puut haihduttavat runsaasti vettä lehtiensä kautta. Mutta jos maaperä on jäässä, puiden on hyvin vaikea saada riittävästi tarvitsemaansa kosteutta. Puut ovat ratkaisseet asian pudottamalla lehtensä talveksi vähentääkseen haihduttamisessa menettämäänsä kosteutta. Lehtien sisältämä lehtivihreä rikotaan ja varastoidaan juuriin "rakennusmateriaaliksi" seuraavaa kevättä varten. Kun lehtivihreä on poistettu lehdestä, muut lehden lehtivihreän aiemmin peittämät pigmentit tulevat näkyviin. Tästä tuloksena on lehdissä ja puissa nähtävä ainutlaatuinen värien muutos. Entä miksi lehdet lopulta putoavat? Heti kun lehdissä ei enää ole jäljellä lehtivihreää, varren ja lehden kannan väliin muodostuu korkkikerros, joka sulkee tulevan lehtiarven kohdan. Kun kerros on paikallaan, mikään ei enää pidä kuolleita lehtiä puussa. Syystuulet puhaltavat kuolleet lehdet puiden lehvästöistä, ja ne putoavat maahan, jossa ne maatuvat arvokkaaksi humuskerrokseksi.
Joka vuosi tämä perusteellinen ja silti kiehtova prosessi varmistaa, että luonto voi suojella itseään talven ankaruudelta – samalla se tarjoaa meille unohtumattoman kirkasväristen lehtimattojen näytelmän.

Valokuva: © mdbrockmann82