Käytämme evästeitä verkkosivustomme käyttökokemuksen parantamiseen. Jatkamalla sivuston selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja: Evästeet

Iloa kukista

Jos istutuksesi kukkivat jo, pienellä vaivalla voit saada kukista iloa vielä enemmän ja pidempään. Tässä vinkkejä kukkapenkin kukoistuksen varmistamiseen.

Kukkapenkin hoitovinkkejä

Uskomatonta, että vieläkin on olemassa kukista pitäviä ihmisiä, jotka ovat luopuneet kukkapenkeistään siksi, että niistä on niin paljon vaivaa. Vaivaa pitää tietenkin nähdä jonkin verran, mutta varsinkin perennapenkki on niin helppohoitoinen, että ihmettelen tosiaan, mitä sille pitäisi muka jatkuvasti olla tekemässä?

Verrataanpa kukkapenkkiä nurmikkoon. Nurmikko on leikattava ainakin joka kymmenes päivä toukokuusta syyskuulle, eli 15–20 kertaa. Nurmikon koosta riippuen se kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin eli nurmikon hoitoon voi mennä yhteensä jopa 40 tuntia, ja päälle vielä lannoitus ja haravoiminen. Nurmikonhoitoon kuluu siis noin yksi työviikko vuodessa.

Kausikukkia ja perennoja sisältävän kukkapenkin hoitoon ei mene läheskään niin paljon aikaa. Kun kasvit on valittu kasvupaikan mukaan eli ne viihtyvät hyvin ja yksittäiset kasvit on istutettu riittävän tiheään, hoitaminen on helppoa. Riittävän tiheä istuttaminen tarkoittaa sitä, että vierekkäisten kasvien lehdet koskettavat toisiaan (perennoilla viimeistään toisena kesänä). Näin lehdet varjostavat maata ja hidastavat rikkaruohojen kasvua. Myös kosteus haihtuu hitaammin.

Edellä mainittu esimerkki auttaa laittamaan työmäärät oikeisiin mittasuhteisiin. Ei kukkaloistosta huolehtiminen taidakaan olla niin vaivalloista. Eikun hommiin, me autamme sinua!

Vaivatonta kastelua

Monivuotiset kasvit elävät luonnossa joko hyvin märissä tai todella kuivissa olosuhteissa. Omassa pihassa tämä tarkoittaa, että oikeaan paikkaan valittuja kasveja ei juurikaan tarvitse kastella, elleivät sääolosuhteet ole todella poikkeukselliset. Kasvien valinnalla ja oikealla istutustavalla on siis väliä. Kuten jo edellä mainittiin, peittävä istutustapa on valttia.

Kastelutarvetta pienentää myös katteen käyttäminen. Katteena voi käyttää esimerkiksi kuorikatetta tai soraa riippuen pihan tyylistä. Säännöllisen kastelun voi toteuttaa myös automaattisilla kastelujärjestelmillä.

Jos kastelu on tarpeen, kannattaa noudattaa seuraavia neuvoja. Kastele vasta, kun kasvit näyttävät nuutuvan. Siihen asti kasvit pärjäävät omillaan. Tämä pätee täyteen kokoonsa kasvaneisiin kasveihin. Kasvuvaihe kestää noin vuoden. Kastelukannun raahaamisen sijaan voi käyttää kasteluletkua ja -suutinta, jolloin vesi riittää vaivattomasti kaikille kasveille ja on helpompi kohdistaa.

Paras kasteluaika on varhain aamulla, toiseksi paras myöhään illalla. Aamu on iltaa parempi, koska yömärkyys saattaa luoda ihanteelliset kasvuolosuhteet sienille. Kannattaa suunnata kasteluvesi juurille, ei lehdille tai kukille. Päivällä kannattaa kastella vain, jos se on todella tarpeen ja käyttää kädenlämpöistä vettä. Kuumien kasvien kasteleminen liian kylmällä vedellä viilentää kasvien juuret juuri silloin, kun niiden pitäisi pystyä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Vesimäärästä voidaan sanoa, että paljon vettä harvemmin on parempi kuin vähän vettä usein. Kastele huolellisesti ja tarkasti. Käytä noin 10 l vettä neliömetrille.

Vihje: Jos käytät kasteluun sadevettä, säästät vesi- ja jätevesimaksun. Sadevesi riittää yleensä hyvin kasteluun. Jos sadetta saadaan esimerkiksi 700–800 mm vuodessa, se tarkoittaa 700–800 litraa vettä neliölle. Säiliöautollinen ilmaista vettä joka kukkapenkille!

Kukkivien kasvien lannoittaminen ei ole salatiedettä

Hyvät perusohjeet lannoittamiseen löytyvät Gardenan lannoitustietoiskusta. Toistetaan tässä muutama perusohje.

Perennapenkin lannoitustarve määritetään suhteessa kasvimassaan. Esimerkiksi kivikkopuutarhaan riittää kourallinen sarvijauhoa tai vähän kompostia (noin litra neliölle). Suurille kukkiville kasveille voi antaa 50 grammaa yhdistelmälannoitetta neliötä kohden keväällä (huhti-toukokuussa). Vaihtoehtoisesti voit lisätä kompostia noin kolme litraa neliötä kohden. Vaatimattomammin kasvaville kasveille riittää 30 grammaa lannoitetta tai 1,5 litraa kompostia neliölle. Heinäkuun puolessa välissä voit antaa toisen, hieman laimeamman annoksen.

Samoja sääntöjä voi soveltaa kesäkukkien ja kaksivuotisten kukkien penkkiin. Lannoitustarvetta kannattaa kuitenkin seurata, koska näiden kasvien on tuotettava runsaasti lehtiä ja kukintoja muutamassa viikossa. Kukkivien kasvien yhdistelmälannoitetta laitetaan istutusvaiheessa 50 g neliölle, toisen kerran kesäkuun lopussa (40 g lannoitetta tai 1,5–2 l kompostia) ja kolmannen kerran elokuun alussa (40 g lannoitetta tai 1,5–2 l kompostia). Lannoittaminen kannattaa tehdä kosteana ja pilvisenä päivänä tai vaihtoehtoisesti kasveja kastellessa. Lannoite tai komposti sekoitetaan haralla maahan.

Kasvien tukeminen penkissä

Korkeaksi kasvaneet perennat saattavat laota sateella tai tuulella. Perennojen ympärille voi asettaa tukirenkaita jo ennen kuin niitä varsinaisesti tarvitaan. Erilaiset tuet ovat monesti paremman näköisiä kuin sidotut tukiviritykset. Lisäksi narut liukuvat helposti pitkin vartta eivätkä tue oikeasta kohdasta. Kauniita tukia voi askarrella itsekin. Tukirenkaan tai -kaaren voi taivuttaa vaikkapa pajusta ja kiinnittää sen tukikeppeihin. Pajutuet ovat perinteisen rustiikkisia. Pajunoksat voi työntää myös suoraan maahan. Reilun metrin mittaisista pajunoksista saa kauniin kupolimaisen tuen, kun niitä laittaa ympyrään muotoon kasvin ympärille ja taivuttaa latvat vastakkaiselle puolelle maahan. Oksien latvoille kaivetaan pienet kuopat, joihin ne kiinnitetään. Pajuja on helppo siirtää ja vaihtaa. Kasvi kasvaa pajukupolin lävitse ja tukeutuu sen oksiin.

Entäpä vuohenputki ja muut rikkakasvit?

Kun kasvit on istutettu riittävän tiheään ja tarpeen mukaan myös katettu, rikkakasveille ei juurikaan jää tilaa. Kasvien välistä voi harata pois sinnikkäimmät kiusankappaleet. Ole kuitenkin varovainen haratessa, sillä esimerkiksi kuunliljojen juuret ovat hyvin lähellä pintaa ja voivat vahingoittua.

Vuohenputki on yleinen ja helposti leviävä kukkapenkkien ongelma. Sen kitkeminen on erittäin työlästä. Juurenpaloja jää aina maahan, ja niistä kasvaa uusia kasveja.

Aikaisemmin ainoa keino oli yksinkertaisesti poistaa koko vuohenputkikasvusto ja perustaa kukkapenkki alusta asti uudelleen. Neudorffilla on nyt uusi luonnonmukainen rikkakasvien torjunta-aine, joka tietää vuohenputken loppua (Finalsan RTU). Jos jaksat suihkuttaa kaikki lehdet, vuohenputket kuihtuvat muutamassa tunnissa vahingoittamatta muita kasveja.

Pitääkö perennoja leikata?

Kesällä leikkaaminen ei ole välttämätöntä. Jos haluat estää siementen muodostamisen ja itsekylväytymisen, kukinnot voi leikata ennen kypsymistä. Ritarinkannuksen, ukonhatun, salvian, kissanmintun ja asterin kukintaa voi jatkaa leikkaamalla kukintoja, jolloin ne tuottavat uudet kukinnot viimeistään syksyllä. Annan yleensä esimerkiksi särkyneensydämen kuihtua rauhassa ennen leikkaamista, vaikka ne eivät niin kauniilta näyttäisikään. Kun kasvien antaa rauhassa kuihtua, ne siirtävät elinvoimaa juuriin lepokauden varalle.

Nyhjää tyhjästä: lisää kasveja jakamalla

Syksyllä (säästä riippuen syyskuun alusta lähtien) voi nostaa ja jakaa perennoja, jotka hyötyvät jakamisesta. Vain hyvin pitkäkestoiset perennat, kuten pionit on parasta jättää paikoilleen useiksi vuosiksi.

Kasveja jakaessa ylimääräisiä jakotaimia voi antaa myös naapureille ja tuttaville, joiden tietää ilahtuvan kasveista. Taimien vaihtelu tuo monipuolisuutta pihalle ja on yksi elämän pienistä iloista.

Kesäkukat loistoon

Jos kastelet ja lannoitat kesäkukkia ohjeiden mukaan, olet jo pitkällä, koska kastelu on erityisen tärkeää kestävän kukinnan kannalta. Kalkkia kaihtavat ja paljon rautaa vaativat esimerkiksi petuniat, pensastädykkeet, lumihiutaleet ja nukkeasterit. Raudanpuute näkyy selvästi nuorista lehdistä, jotka kellastuvat lehtisuonien jäädessä vihreiksi. Näin saattaa käydä, jos multa on kovin kalkkista tai kasteluun käytetään kovaa vettä. Lannoita kasveja rautapitoisella lannoitteella ohjeiden mukaan.

Elokuussa esimerkiksi siniviuhka ja vanhemmat petunialajikkeet saattavat innostua kukkimaan uudestaan, kun taas osa kasveista (esim. lobelia) saattaa näyttää kadonnen kokonaan siinä vaiheessa, kun palaat lomalta. Kuolleet kasvit kannattaa poistaa. Tyhjiin paikkoihin voi istuttaa vaikkapa yrttejä, heiniä tai pieniä pensaita, jolloin tunnelma muuttuu syksyisemmäksi. Kesäkukkijoiden, erityisesti verenpisaran, tulikruunun, kurjenpolven, kohtalonkukan, dianan ja rusokin, ei kannata antaa muodostaa siemeniä, koska silloin niiden hormonitoiminta muuttuu ja kukkia muodostuu vähemmän.

Iloa seuraavallekin vuodelle kaksivuotisilla kasveilla

Kaksivuotiset kasvit kannattaa kylvää aikaisin, jotta ne ilahduttaisivat kukinnallaan seuraavana vuonna. Kauniita kaksivuotisia ovat esimerkiksi harjaneilikka, sormustinkukka, kyläneidonkieli, harmaakäenkukka, maarianohdake, tulikukat ja jotkin katkerot.

Nyt kannattaa esikasvattaa myös orvokkeja, muista myös niitä täydentävät päivänkakkarat ja lemmikit.

Koristeellisia vihanneksia ja syötäviä kukkia

Jos kasvatat koristeellisia hyötykasveja, kuten värikästä mangoldia tai viinisuolaheinää, älä unohda korjata satoa. Nuoret lehdet kannattaa ehdottomasti käyttää keittiössä, ja esimerkiksi edellä mainituista kasveista voi poimia lehtiä pitkin kesää. Kukkavanat kannattaa poistaa heti tuoreeltaan. Myös osa kukista käy salaatin koristeeksi. Esimerkiksi päiväliljan kukkia voi täyttää kesäkurpitsankukkien tapaan vaikkapa kanasalaatilla. Eri päiväliljalajikkeet maistuvat erilaisilta. 'Crimson Pirate', 'French Lingerie', syyspäivälilja ja keltainen päivälilja ovat kaikki hyvänmakuisia. Kesäiseen vihersalaattiin saa helposti väriä päiväliljojen, daalian, kurkkuyrtin ja kehäkukan terälehdillä. Pidän enemmän vaaleiden daalioiden mausta kuin tummien, jotka saattavat olla liian karvaita. Kokeile maistamalla – maku muistuttaa voimakkaan salaatin makua.